Pari kuukautta sitten hankkimastani AOC:n edullisesta 32″ näytöstä on nyt kertynyt jo sen verran kokemuksia, että voisin niitä kirjoitella tännekin jos joku miettii saman näytön hankkimista.
Käsittääkseni AOC Q3279VWF on tälläkin hetkellä markkinoiden ylivoimaisesti edullisin QHD-näyttö yli 30″ kokoluokassa. Silloin kun itse tämän ostin, oli se vielä alennettu normaalista noin 200 euron hinnasta 169 euroon (+ postikulut) Komplettilla, joten tuumaa kohden hintaa ei jäänyt enää kovinkaan paljoa.
Kuinka hyvä näin halpa näyttö sitten voi olla? Oikeastaan ihan todella hyvä! Kunhan pitää mielessä kenelle näyttö on suunnattu, ja mitä 200 euron hintaluokassa on tuotteelta lupa odottaa. On myös hyvä huomata, että arvostelen tätä näyttöä ”Pekka Peruskäyttäjän” näkökulmasta. En ole graafikko tai ammattivalokuvaaja, jolle kalibroidut värit ovat elinehto, tai pelaaja, joka kaipaa minimaalista input lagia. Oma käyttöni on enemmän sitä perinteistä työpöytäkäyttöä, eli taulukoita, dokumentteja, ohjelmointia, hyötyohjelmia, lomakuvien viimeistelyä ja katsomista jne. Näissä käyttökohteissa riittävän hyvä tarkoittaa eri asiaa kuin vaikkapa graafikolla, joka valmistelee otoksia painoa varten.
Ensifiilikset näyttöä käyttöön ottaessa olivat, että kylläpäs nykyään halvalla saa hyvän näytön. Näytön kuva on todella kirkas ja värit miellyttävät, ja voi pojat tuota kokoa ja työtilaa tämän koko- ja tarkkuusluokan näytössä. Näyttö myös tukee pykälän perustasoa parempaa 75 Hz virkistystaajuutta, mikä on ihan kiva plussa ominaisuuslistalla. Edullisen hintaluokan taas sitten huomaa siinä, että näytössä ei ole VESA-kiinnikkeitä ensinkään, ja jalasta ei voi säätää muuta kuin kallistusta (-2/+21.5 °). Jalka ei myöskään anna erityisen tukevaa vaikutelmaa, vaan näyttö heiluu hyvin herkästi esim. nappeja painellessa.
Alkuinnostuksen laannuttua voi sitten katsoa kuvaakin jo vähän kriittisemmälläkin silmällä. Itselläni näyttö on vähän reilun käsivarren mitan päässä pöydällä, ja tällä etäisyydellä voi huomata kuvan jo vähän tummuvan nurkista. Katselukulma kulmissa on jo niin suuri, että kaikki valo ei vaan enää pääse sieltä suoraan katsojalle, minkä sitten huomaa kuvan keskiosan ja reunojen pienenä kirkkauserona. Yleisellä tasolla kuvanlaatua voi kuitenkin pitää työpöytäkäyttöön vähintään riittävänä, jopa hyvänä. Ero esimerkiksi omaan vanhaan 23″ HP:n näyttöön on todella valtava AOC:n eduksi. Poissa on kaikki pehmeys ja tukkoisuus, ja tilalla kirkas, tarkka ja eläväinen kuva. Reunojen tummuminenkaan ei ole niin pahaa, että se varsinaisesti häiritsisi minua, mutta huomaan aina välillä havaitsevani sen olemassaolon.
AOC mainostaa näytössä olevan käytössä ”Flicker-Free Technology” , joka hyödyntää ”Direct Current” taustavalopaneelia. Mitä nuo ikinä tarkoittavatkaan, niin sen voin sanoa omasta kokemuksesta, että kuva ei kyllä rasita silmiä vähän pidemmässäkään käytössä. Ihmissilmän havainnointikyky välkkeelle loppuu jossain 50 Hz alapuolella, joten normaali 50 Hz TV-kuvakin näyttää välkkymättömälle. Koska monitoria kuitenkin katsotaan lähempää kuin TV:tä, on 75 Hz virkistystaajuus kuitenkin mukavaa varmuuden maksimointia käyttömukavuuden kannalta, sillä jopa silmälle tietoisesti havaitsematon välke voi aiheuttaa silmien väsymistä osalla ihmisistä. AMD:n näytönohjaimen omistajille tarjolla on myös FreeSync-tuki, jonka avulla näytönohjain ja näyttö voivat täsmäyttää virkistystaajuutensa samalle tasolle, minkä ansiosta väliin ei jää missään tilanteessa tyhjiä frameja jotka voisivat näkyä nykimisenä. Ominaisuutta arvostanevat etenkin pelaajat, joille nykivä kuva voi olla suurikin ärsytyksen aihe.
Yksi huomionarvoinen asia on näytön pinta. AOC on nimittäin kiiltäväpintainen, vaikkakin heijastuksia jokin verran estävästi käsitelty, mikä etenkin toimisto-olosuhteissa on erittäin huono ominaisuus heijastuksien takia. Tämä kannattaa ottaa huomioon myös kotikäytössä, sillä monitoria on käytännössä mahdoton käyttää, mikäli takana on joku kirkas valonlähde, kuten ikkuna. Omassa ”kotitoimistossani” työpöytä on ikkunan edessä, ja ikkunassa on kaihtimet joiden avulla valon määrää huoneessa saa säädeltyä, joten kiiltävä pinta ei aiheuta omalla kohdallani ongelmia. Kiiltävän pinnan positiivinen puoli taas on se, että sen ansiosta kuva näyttää keskimäärin kirkkaammalta ja värit eläväisemmiltä kuin mattapintaisessa näytössä.
Liitäntöjen puolesta näyttö tarjoaa kohtuullisen valikoiman, tarjolla on VGA, DVI-D, HDMI ja DisplayPort liitännät, sekä 3,5mm kuulokelähtö. Johdoille ei ole mitään erityistä reititystä, eivätkä liittimet ole edes alaspäin suunnattuja, vaan ne töröttävät rivissa näytön takana suoraan taaksepäin. Tämän takia näytön takaosa näyttää vähän epäsiistiltä, vaikka näyttö ulkonäkönsä puolesta muuten kestäisi olla katseltavana takaapäinkin. Kuvasta poiketen Suomessa myytävän mallin liittimet ovat vähän eri järjestyksessä, ja sähköt syötetään suoraan 3-napaisella virtajohdolla, joten erillistä ulkoista muuntajaa ei tarvita.
Näytön alalaidassa on perinteiset painonapit joilla kuvaa voidaan säätää OSD-valikon kautta. Värien, kirkkauden ja gamman säädöt on helppo tehdä valikon kautta, ja tarjolla on useita valmiita profiileita ja omat asetukset esim. pelitilaa varten.
Yhteenvetona voisin sanoa AOC Q3279VWF näytön tarjoavan erittäin hyvää vastinetta rahalle. Jos tarpeena on saada iso QHD-näyttö budjettia räjäyttämättä, voi tätä kyllä siihen tarpeeseen suositella erittäin lämpimästi. Toista vastaavaa näyttöä ei tässä hintaluokassa taida edelleenkään markkinoilla olla. Näyttö antaa kohtuullisen vastuksen myös huomattavasti kalliimmille laitteille, mikäli halpuuden mukanaan tuomien pienten rajoitteiden ja ominaisuuspuutteiden kanssa on valmis elämään.